Nikke Pärmi - erikoinen suomalainen sankaritarina

Eräs itsenäisen Suomen erikoisimmista sotilaista on ollut Nikke Pärmi. Nikolai Pärmini (alkuperäinen nimi) oli syntyi 9.5.1887 Etelä-Pohjanmaalta, lähinnä puukkojunkkareistaan (mm. Antti Isotalo) kuuluisassa Alahärmän pitäjästä. Lapsuutensa Nikke Pärmi vietti uskonnollisesti vahvassa yhteisössä, mutta tästäkin huolimatta hän osallistui myös viinanhuuruisiin tappeluihin. Eräässä tälläisessa tappelussa Nikke Pärmi tappoi (vain 19-vuoden iässä) miehen, josta hänet tuomittiin pikaistuksissaan tehdystä taposta 2 1/2 vuodeksi vankilaan. Nikke Pärmin nuorempi veli, Johannes Pärmi oli myös jääkäri, joka kuoli Tampereen valtauksessa (1918) saamiinsa vammoihinsa.

Uransa aikana Nikke Pärmi ehti istua linnassa taposta, toimia suutarina, värväytyä jääkäriksi, osallistua sisällissotaamme, rauhoittamaan paikallisia mellakoita, toimia Suojeluskunnassa ja johtaa pääasiassa vangeista koostetun joukko-osaston (ErP 21, ns. Mustat nuolet) komentajana sodan aikana. 

Eräs esimerkki Nikke Pärmin äkkipikaisesta luonteesta oli hänen etunimensä muutostapahtumaan liittyvä tapaus. Nikolai Pärmi astui ilman kutsua suoraan kirkkoherran luo ja ilmoitti: "Nyt etunimeni vaihtuu Nikolaista Nikeksi". Tähän kirkkoherra totesi: "Ettei se noin vaan käy", jonka jälkeen Nikke kaivoi pistoolinsa esille ja kysyi kirkkoherralta "Onko nimeni Nikke vai Nikolai?" Kirkkoherra tämän jälkeen viisasti totesi: "Kyllä se taitaa olla Nikke".

Sotilasura alkaa ja maine kasvaa

Nikke_Parmi.jpgNikke Pärmi värväytyi varsin varttuneella iällä (29-vuotiaana) koulutettavaksi jääkäriksi Saksaan, nuoremman veljensä kanssa v. 1916. Sisällissotamme aikana hän osallistui Tampereen, Lempäälän, Sainion sekä Viipurin taisteluihin. Ennen sotia olleen rauhan ajan, hän toimi komppanianpäällikkönä ja opetusupseerina. Ensimmäisen kerran hänet määrättiin siirtymään 50-vuotiaana armeijasta eläkkeelle v. 1937. Tämän jälkeen hän siirtyi Kuopion Suojeluskunnan palvelukseen ja toimi mm. Kuopion piiripäällikkönä. Kuitenkin heti Talvisodan alkaessa hänet kutsuttiin takaisin palvelukseen ja hänestä tuli välittömästi kuuluisa sanavalmiutensa sekä rohkean mielipiteensä ilmaisemisen takia.

Eräs yleisesti tunnetuimmista Nikke Pärmin avauslauseista oli "Tuoda Tuoda...", jolla hän usein aloitti värikkäiden mielipiteittensä ilmaisemisen. Hänen mielipiteiden vastaanottajiksi joutui tasapuolisesti, niin esimiehet sekä alaiset - eikä ketään heistä asemansa takia kumarreltu.

Nikke Pärmin puhetyylissä kaikki t-kirjaimet muuttuivat d-kirjaimiksi sekä hänen puheensa oli täynnä sivistyssanoihin liittyviä letkautuksia. Sivistyssanat ilmenivät hänen puheessaan todennäköisesti (tahallisesti) väärissä yhteyksissä tai usein niiden tarkoitus ja merkitys jäi ainiaaksi epäselväksi. Tämä seikka yhdistettynä erinomaiseen tilannetajuun, teki hänestä alaistensa keskuudessa kunnioitetun, hauskan ja ihaillun persoonan. Todellisuudessa Nikke Pärmi osasi puhua erinomaisesti kirjakieltä sekä hänen sivistyssanavarastonsa oli myös erinomaisesti hallussa. Hän vain tarkoituksellisesti halusi aiheuttaa hämmennystä, näillä personaallisilla toiminta-, käytös- ja puhetavoillaan.

Vankilakundien kanssa vivahteikkaalle sotaretkelle

Nikke Pärmi pääsi (tai joutui) todelliseen näytön paikkaan, kun Jatkosodan aikana vangeille tarjottiin mahdollisuutta ehdolliseen armahdukseen. Tämä armahdus edellytti vapaaehtoisena rintamalle menemistä ja osallistumista palvelukseen Nikke Pärmin joukoissa (ErP 21). Joukkojen perustamisen yhteydessä (Riihimäellä), hän oli haastattelemassa kaikkia vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet vankeja (n. 550 henkeä). Heistä eräs oli alunperin taposta tuomittu, jota hän erikseen kehui: "Vai eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo. Ammaddilasia me todella darvidaan."

Osa vapaahtoisesti palvelukseen ilmoittauneista oli myös vangittu poliittisten mielipiteiden takia, heidän lähetettiin Köyliön turvasäilöstä (n. 288 henkeä). Tässä joukossa oli mm. sisällissodan aikana punaisten puolella taistelleita punaupseereita sekä vakaumuksellisia kommunisteja. Heitä ja ihan aidoista rikoksista tuomittuja olivat nyt Nikke Pärmi ja hänen alunperin sotilaspoliiseiksi koulutetut johtajansa lähdössä viemään rintamalle, jossa matka jatkuisi aina Itä-Karjalan korpiin asti. Itse omasta sotaan lähtemisestään majuriksi ylennetty Pärmi totesi: "Kun nyd lähden dälle arvoidukselliselle sodaredkelle, dulen sildä dakaisin joko ruumiina tai everstiluudnanddina."

Nikke Pärmin vankeja käytettiin usein suurta mieshukkaa vaativissa operaatioissa. Tämä mieshukka aiheutti suuria vaikeuksia, jonka korjaamiseksi Nikke Pärmi ehdotti esimiehelleen: "Minä soitan esimerkiksi Kakolaan Durkuun ja sanon - Doinen kerros hedi tänne ja niin minulla on täysi muonavahvuus".

Alkuaikoina lisätappioita tuli myös rintamakarkuruudesta, joka aiheutti ajoittain koomisiakin tilanteita. Eräässä tälläisessä tapauksessa aamulla puna-armeijan puolelle karannut kokonainen joukkue oli jättänyt Pärmille viestin: "Duoda, Duoda, nytten teillä kävi huono duuri, sillä vaihdoimme naapurin puolelle". Loikkareiden epäonneksi kuitenkin Pärmin joukot hyökkäsivät seuraavana aamuna venäläisten asemiin ja vangeiksi jäi myös juuri puoltansa vaihtaneen joukkueen sotilaita. Heille Pärmi totesi: "Duoda, Duoda nydden deillä vasda dodella huono duuri kävi...".

Lopulta kuitenkin Pärmi sai joukoistaan lähetettyä pois poliittiset vangit takaisin työleireille, jonka jälkeen joukkojen uskollisuus ja luotettavuus paranikin huomattavasti. Tähän luottamukseen osaltaan vaikutti myös "Pärmin Pirujen" vakuuttava työn jälki, jonka laadusta kärsivät nahoissaan puna-armeijan sotilaat.

Tappioiden lisäksi myös Pärmin joukkoja kiusasi taudit, joista vakavin tapaus ilmeni hyökkäysvaiheen lopulla keväällä 1942. Nikke Pärmin joukot asetettiin karanteeniin, koska heistä alkoi löytymään luteita ja pilkkukuumetta. Lääkäri epäili, että luteet olivat tarttuneet alunperin venäläisistä joukoista, johon Pärmi totesi tyylilleen uskollisena: "Duoda duoda, pärkkele! Ensin meillä on piikkilankaesdeed, sidden miinakenddä ja sidden konepisdoolimiehed kuulovardiossa. Se on sidden vasda helvedin iso valhe, eddä yksikään däi selviäisi sieldä elävänä läpi."

Nikke Pärmin sota loppui toukokuussa 1942, kun armeija määräsi hänet pois rintamapalveluksesta yli-ikäisenä eli 55-vuotiaana. Tässä vaiheessa Nikke Pärmi oli kohonnut everstiluutnantiksi, jota arvoa hän kuvaili omille miehilleen: "Duoda duoda pojad. Nämä limaskid, nämä ovad jodain. Dekiväd minusda isoluudnandin." Sota-ajan loppupuolen Nikke Pärmi toimi kouluttajana mm. Veitsiluodossa

Elämä sodan jälkeen

Nikke Pärmi oli avioitunut jo ennen sotaa (v. 1921) Anni Petronella Lönngrenin kanssa, avioliiton aikana heille syntyi yksi lapsi. Sodan jälkeisinä vaikeina vuosina Nikke Pärmi sai töitä Osakeyhtiö Savosta, kiinteistöjen isännöitsijänä.

Lopulta lokakuussa 1957 hän jäi pitkäaikaisen sairauden takia eläkkeelle ja vain muutaman eläkepäivän jälkeen kuoli Kuopiossa 70-vuoden iässä. Hänen testamentissa ilmoitettiin: ”Vaikka minä missä ja milloin kuolen, niin Alahärmään minut on haudattava”. Tämä tahto myös toteutui ja tänäkin päivänä Nikke Pärmin hauta on löydettävissä Alahärmän hautausmaalta. Näin eräs Suomen erikoisimmista ja varmasti myös kotirakkaimmista sotilaistamme pääsi takaisin kotikylänsä multiin. Vuonna 1997 Alahärmän Vakkurin kylässä paljastettiin Nikke Pärmin muistolle muistokivi ja laatta, joka sijaitsee aivan hänen synnyinpaikkansa pihapiirissä.

< http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit%20-%20Nikke%20Parmi.htm >
< http://www.pkymasehist.fi/parmi.html >

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 07.03.2008/AML