Suomen itsenäistymisajan vähemmän tunnettuja henkilöitä

Tänä vuonna itsenäinen Suomi täyttää 90-vuotta. Itsenäistymiprosessiamme voisi hyvin verrata esim. tämä päivän Kosovon, mahdolliseen itsenäistymiseen johtavaan prosessiin. Silloisen Suomen ja nykyisen Kosovon tilanteessa on paljon samankaltaisuutta. Molemmissa maissa on useampi erottuva kansanryhmä, itsenäisyyden tunnustaminen vaatii paljon työtä, onnea, diplomatiaa ja yhteensattumuksia sekä molemmat maat sijaitsee strategisesti tärkeällä alueella. Myös lähi- ja vähän etäisemmätkin naapurit ovat aiheuttaneet/aiheuttivat näille maille paljon ongelmia.

On historian ironiaa, että Kosovon ongelman taustamaat eli Serbia ja Albania olivat myös maita, jotka tunnustivat Suomen itsenäisyydenkin viimeisten joukossa.

Alustuksena aiheeseen

Suomi_neito.jpgSuomen valtion eräänlainen ilmentymä on Suomi-neito, joka on saavuttanut kansallisesti myyttisen aseman. Suomi-neidon syntymähetket ja lapsuus (mm. sisällissota) sekä nuoruus ja aikuisikä (Talvi-, Jatko- ja Lapin sota sekä ns. vaaran vuodet) olivat täynnä vaikeita tapahtumia. Onneksi kansakuntamme johtajat olivat silloin onnekkaita, diplomaattisia sekä viekkaita. Suomen itsenäisyys tuli tavallaan varkain, joka ei ollut itsestään selvyys myöhempinäkään vuosina.

Suomen itsenäistymiseen vaikuttaneet henkilöt, olisi ehkä helpointa jakaa kolmeen eri ryhmään. Välillisesti itsenäistymisajattelun ja Suomen asemaan vaikuttaneet henkilöt, itsenäisyysjulistuksen mahdollistajat sekä itsenäisyyden tunnustajiin ja lujittajiin. Näistä henkilöistä merkityksellisimpiä ja tunnetuimpia olivat J. V. Snellman, C.G.E. Mannerheim, P. E. Svinhufvud, K. J. Ståhlberg ja J. K. Paasikivi. Kuitenkin heidän lisäksi tarvittiin paljon muitakin henkilöitä, sattumia ja tekoja.  Yksittäisistä tapahtumista ns. Brest-Litovskin rauha oli suomalaisille todellinen onnen kantamoinen (esti venäläisiä puuttumasta saksalaisten avustavaan toimintaan Suomessa v. 1918). Henkilöistä taas nämä "vilttiketjun" henkilöt, sattumat ja teot ovat vähemmän tunnettuja nyky Suomessa. Tältä listalta varmasti puuttuu henkilöitä ja asioita, mutta mainitsemani ovat mielestäni erityisen merkityksellisiä.

1. Välillisesti Suomen itsenäistymiseen vaikuttaneet henkilöt

Leo Mechelin

Autonomian puolustaja, professori, valtiomies ja liberaali uudistaja (s. 1839 Hamina, k. 1914 Helsinki)

Mechelin.jpgLeo Mechelin on eräs tuntemattomimpia suomalaisia suurmiehiä. Hän kuitenkin teki hyvin tärkeän pohjatyön, jotta Suomi voisi edes itsenäistyä tulevaisuudessa. Mechelin oli aikakautensa tunnetuimpia suomalaisia, niin ulkomailla kuin kotimaassa (voisi verrata esim. Sibeliuksen kuuluisuuteen). Hän oli avainhenkilö, jonka ansiosta ns. ensimmäinen sortokausi saatiin päätettyä Suomessa. Mechelin oli ehkä tärkein henkilö ns. Marraskuun manifestissa, jonka lopullisesti kumosi Suomen venäläistämiseen pyrkineen politiikan.

Mechelinin johtaman senaatti (v. 1905-08) antoi koko kansalle ääni- ja vaalioikeuden sekä sananvapauden, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudet. Nämä oikeudet ja vapaudet olivat aikakaudellansa jopa vallankumouksellisia. Mechelin myös ajoi Suomen asiaa. Hän levitti laajasti käsitystä Suomesta Venäjästä erillisenä olevana peruslaillisena valtiona. Vaikka Mechelin oli vakaumuksellinen pasifisti, hän oli ehdottomasti ja tinkimättä isänmaallinen henkilö. Mechelinin voisi sanoa olleen kaikkien aikojen arvostetuin poliitikko Suomessa (Mannerheim oli enemmän sotilas kuin poliitikko). Ainoastaan Mechelinin pasifistinen linja toi hänelle vastustajia. Mechelinin rauhanomaisen linjan merkittävimpiä vastustajia olivat ns. aktivistit.

Alfred Kordelin

Liikemies, mesenaatti, sijoittaja, suurtilallinen (1868-1917)

Kordelin_alfred.jpgAlfred Kordelin oli aikakautensa rikkaimpia, ellei jopa rikkain mies Suomessa. Alunperin Kordelin oli kouluja käymätön, mutta loistavat liikevaistot omaava nuorimies. Kordelin rikastui ensisijassa sijoittajana kaupan, laivanvarustuksen, kutomateollisuuden (Tampere) ja metalliteollisuuden (Jokioinen) aloilla. Hän omisti useita kartanoita ja rakennutti nykyisen presidentin kesäasuntona toimivan Kultarannan Naantaliin.

Varakkuutensa takia Kordelin oli kuin maalitaulu Suomessa vallattomasti melskanneille punakaartilaisille sekä venäläisille sotilaille. Lopulta venäläiset matruusit tunkeutuivat Kordelinin taloon 7.11.1917 etsimään aseita. Samaan aikaan oli myös Suojeluskuntalaiset hälytetty lähialueilta suojelemaan Kordelinia. Lopulta kun nämä kaksi joukkoa ottivat yhteen, taistelun melskeessä venäläiset teloittivat Kordelinin. Tästä tapauksesta tuli oikea malliesimerkki rauhattomuudesta, jota oli Suomessa jo esiintyi jonkin aikaa. Kordelinista tuli eräs peruste, jonka takia Suomen Eduskunta päätti lopulta ottaa Suomen korkeimman vallan käsiinsä (15.11.1917). Tämä oli hyvin tärkeä askel kohti lopullista itsenäisyyden hakemista.

Alfred Kordelin eli koko elämänsä poikamiehenä, mutta hänen mahtava omaisuuteensa oli pääosin testamentattu Kordelinin yleiseen edistys- ja kulttuurirahastoon. Rahasto jakaa stipendejään, etenkin kulttuurin ja tieteen edustajille. Vielä tänäkin päivänä Kordelinin säätiö on yksi suurimmista suomalaista kulttuuria tiedettä, taidetta, kirjallisuutta ja kansanvalistusta tukevia säätiöitä (n. 3,2 milj. euroa/v.).

2. Itsenäisyysjulistuksen mahdollistajat

Tokoin senaatti ja Setälän senaatti

Ensimmäiset hallitukset, jotka julkitoivat selkeästi Suomen itsenäistymispyrkimykset (v. 1917)

Tokoi_Oskari.jpgOskari Tokoi on hyvin eriskummallinen henkilö Suomen historiassa. Hän oli alunperin siirtolaisena USA:ssa, mutta palasi Suomeen tekemään politiikon uraa. Tokoi oli aikanaan maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri (valittu 26.3.1917). Oskari Tokoin suurin teko itsenäiselle Suomelle oli, kun hän ilmoitti Venäjän väliaikaiselle hallitukselle Suomella olevan "valtiollisia pyrkimyksiä" ja puhui myös itsenäisyysajatuksen puolesta (20.4.1917 ja 12.6.1917). Nämä olivat Venäjälle selkeitä signaaleja myös Suomen työväen haluamasta itsenäisyydestä. Sisällissotaa Tokoi osallistui Punaisten puolella, joiden tappion jälkeen hän joutui taas lähtemään siirtolaiseksi USA:han. Tokoi ajoi vielä Talvisodan aikanakin itsenäisen Suomeen asiaa ulkomailta käsin, jonka ansiosta hänet armahdettiin.

Setala_Emil.jpgTokoin senaatin lopullisesti kaaduttua, valta tuli Setälän senaatille (19.9.1917 lukien) eli ns. Tynkä senaatille. Nimitys johtui siitä, kun SDP:n edustajat jättivät koko hallituksen. Setälän senaatti oli hyvin lyhytaikainen. Heidän tärkein tehtävä oli ratkaista kysymys: Kenelle kuuluu korkein valtiovalta Suomessa? Lopulta Venäjän lokakuun vallankumous (v. 1917) ratkaisi koko asian ja johti siihen, että Suomen eduskunta päätti 15.11.1917 ottaa Suomen korkeimman vallan käsiinsä. Suomi otti hyvin tärkeän askeleen kohti itsenäisyyttä.

Mainittakoon, että Tokoin senaatin enemmistö koostui sosiaalidemokraateista ja Setälän senaatti oli vahvasti oikeistolainen. Vaikka tänä ajankohtana näiden aatesuuntien juopa oli syvä, molemmat aatesuunnat ehtivät ajaa myös Suomen itsenäisyyttä. Itseasiassa SDP oli jo Suomen valtiopäivillä maaliskuussa 1917 ehdottanut Suomen itsenäisyyttä, mutta pääosin oikeistopuolueet olivat sitä vastaan. Loppuvuodesta 1917 lähes kaikki puolueet olivat yksimielisiä Suomen itsenäisyyden tarpeellisuudesta. Suomen lopullisen itsenäisyysjulistuksen teki ns. Svinhufvudin senaatti, jonka puolesta äänestettiin (27.11.1917) luvuin 100-88. Vastustajat olivat vasemmistonedustajia, jotka olivat laatineet oman, kilpailevan itsenäisyysjulistuksen. Suomen itsenäisyysäänetyksen vastustajat (88 kpl) eivät vastustaneet itse asiaa, vaan dokumentin tekstimuotoa ja painotuksia.

Santeri Alkio

Keskustapuoleen perustaja, kirjailija ja lehtimies (1862-1930)

Alkio_Santeri.jpgSanteri Alkio perusti tai tarkemmin ottaen yhdisti eri puolueista nykyisen Keskusta-puolueen (silloinen Maalaisliitto), koska hän halusi estää maalaisväestön joutumista sosialismin pauloihin. Alkio oli innokas Suomen itsenäisyysasian ajaja. Hän jopa kannatti ns. Lex Tuulenheimoa (8.6.1917), jota enemmistö oikeistosta siihen aikaan vastusti. Tämän Lex Tulenheimo oli alunperin SDP:n ehdottama, Suomen korkeimman valtiovallan lähes täydellinen ottaminen Suomen Eduskunnan haltuun (vain puolustus- ja ulkopolitiikka olisi jäännyt ulkopuolelle). Myöhemmin Santeri Alkion aloitteesta (15.11.1917) Suomen Eduskunta otti haltuunsa koko valtiovallan "väliaikaisesti" Suomessa. Alkio oli myös mukana päättämässä lopullisesti itsenäisyysjulistuksen jättämisestä.

Santeri Alkio muistetaan myös kieltolain presidentille esittelyn tehneenä ministerinä. Alkio oli koko ikänsä kiihkeä raittiusmies.

Jääkäriliike ja aktivistit

Suomen itsenäisyyttä aseellisesti ajavat tahot (1899-1944)

Jaakariristi.jpgVoidaan perusteellisesti sanoa, että Suomen olisi ollut vaikea tai mahdoton itsenäistyä, ellei olisi ollut aktivisteja. Aktivistien suoran toiminnan tärkein tulos oli Jääkäriliike. Se oli selkeä ja suoraan Venäjää valtaa vastaan suunnattu liike, joka ajoi Suomen itsenäisyyttä. Sen toiminta, taustavoimat ja aikeet olivat pääosin myös Venäjän tiedossa.

Jääkäriliike oli eräs konkreettinen osoitus, että Suomen ajama asia toteutetaan vaikka aseellisesti - tarvittaessa saksalaisten tai ruotsalaisten tuella. Liikkeen painoarvoa nosti Suojeluskuntien perustaminen (v. 1917) Suomeen, joiden alkuperäinen tehtävä oli taata laillinen järjestysvalta Suomen alueella. Tämän oikeistolaisen näkemyksen vastapainoksi, SDP:n vasemmistosiipi oli jo perustanut Punakaartit samaiseen tehtävään. Näistä kahdesta, toisilleen vastakkaisesta voimasta oli tuleva Suomen sisällissodan taistelevat osapuolet. Näiden lisäksi osa Suomessa olevista venäläisistä sekä myöhemmin tulleet saksalaiset osallistuvat suoranaisesti sotaa. Valkoisten puolella taisteleet ruotsalaiset olivat vapaaehtoisjoukkoja.

Saksassa jääkäreitä koulutettiin n. 2000 miestä, heistä huomattava osa oli työläis- ja maalaistaustan omaavia nuorukaisia. Suomeen palanneista jääkäreistä valtaosa liittyi ns. valkoisten puolelle, jonka sotilastaidot olivat Suomen sisällisodassa korvaamaton apu. Olennainen ero punaisten ja valkoisten joukkojen välillä oli koulutetut sotilaat ja etenkin parempi päällystö. Ajanmyöten myös valkoisten parempi kalusto ja miesylivoima varmistivat Punakaartien ja punaisten tappion.

Myöhemmin pieni osa aktivisteista ja jääkäreistä ajoivat jo itsenäistyneessä Suomessa ns. heimoasiaa sekä Suur-Suomi ajattelua. Viimeistään Lapin sodan jälkeen (v. 1944) tämä ajattelu koki todellisen mahalaskun.

3. Itsenäisyyden tunnustamiseen ja lujittamiseen liittyviä henkilöitä

Vladimir Lenin ja Venäjän Kansankomissaarien neuvosto

Suomen itsenäisyysjulistuksen ensimmäiset allekirjoittajat (6.12.1917)

Lenin.jpgOn olemassa monenlaisia, poliittisesti värittyneitä kertomuksia miksi Lenin ja Kansankomissarien neuvosto edes tunnusti Suomen itsenäiseksi. Mielestäni tähän oli olemassa muutama syy: Lenin oli jo tietoinen punaisten kapinahengestä Suomessa (hän ja Stalin oli jopa yllyttänyt kapinoita) sekä hän oli jo aikaisemmin kertonut (2.5.1917, 15.5.1917) tukevansa Suomen itsenäisyyttä.

Suomen kannalta oli ensiarvoista saada tunnustus Venäjältä ensin, koska se oli ehtona länsimaista saataville tunnustamisille. Poliittisestihan tilanne oli aika mielenkiintoinen, kun lopulta Suomen oikeistolaisen hallituksen oli käytävä hakemassa tunnustus Venäjän bolševikkivetoiselta hallitukselta. Molempien hallitusten asema oli jotensakkin hutera ja kummatkin oli ideologisesti kuin toistensa vastakohtia. Mainittakoon, että Lenin lisäksi muut itsenäisyystunnustuksemme allekirjoittajat olivat Trotski, Petrovski, Stalin, Steinberg, Karelin ja Schlichter.

Eräs syy Lenin antamalle suositukselle itsenäisyytemme tunnustamiselle oli SDP:n toistuvat tunnustamispyynnöt Leninille. SDP perusteli Suomen itsenäistymisasian tärkeyttä, asian nauttimalla laajalla kansansuosiolla ja vetoamalla Leninin aikaisempiin lupauksiin. Kuitenkin myös Lenin oli jo useasti yllyttänyt SDP:tä nousemaan kapinaan sekä tarjosi jopa Venäjän laivastoa kapinan käyttöön. SDP oli (25.11.1917) kuitenkin jo äänestänyt kapinaan nousemista vastaan. Myös Suomen Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvoston vastaavassa äänestyksessä oli käynnyt samoin (10.11.1917). Aika ei siis ollut ihan vielä valmis punaiselle vallankumoukselle Suomessa - ihan vielä - muutaman kuukauden päästä asia oli jo toinen.

Lopulta Neuvosto-Venäjän Kansankomissarien neuvosto esitti (31.12.1917) keskuskomitealle Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Tämä vahvistettiin lopulta 4.1.1918 ja samana päivänä myös Ranska ja Ruotsi virallisesti tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Suomi oli 2. maailmansodan jälkeenkin edelleen ainoa itsenäinen, läntinen ja demokraattinen valtio, joka oli alunperin itsenäistynyt Venäjän keisarikunnasta. Tähänkin ihmeeseen tarvittiin jo paljon enemmän kuin vain hyvää onnea - siihen tarvittiin reippasti sotaonnea ja vielä kerran viekkautta.

Väinö Tanner

Elannon luoja sekä kaikkien aikojen merkittävin SDP:n poliitikko (1881-1966)

Tanner_Vaino.jpgVäinö Tanner valittiin Suomen Eduskuntaan ensimmäisen kerran v. 1907. Hän toimi myös Tokoin senaatissa valtiovarainministerinä sekä kannatti yhteistyötä maltillisemman oikeiston kanssa. Väinö Tannerin merkitys itsenäisyydelle oli hänen toimintansa vasemmiston mielialojen rauhoittelijana, näiden kriittisimpien kuukausien aikana. Ajatusmaailmaltaan Tanner oli koko elämänsä parlamentarismin, demokratian sekä itsenäisyyden vankka kannattaja.

Suomen sisällissodan sytyttyä hän kieltäytyi liittymästä kapinoiviin joukkoihin (myös muitakin kieltäyneitä oli). Itse asiassa hän sanoi koko kapinaa "rikokseksi työväenluokkaa ja kansanvaltaa vastaan". Sodan jälkeen hänestä tuli oikeistolle tärkein ja luotetuin vasemmistolaistaustainen poliitikko. Tannerin luottamus näkyi mm. hänen nimityksessä Tarton rauhansopimuksen neuvottelukuntaan ja myöhemmin pääministeriksi. Tannerin tärkeä rooli oli toimia sisällissodan jälkeen työväen ja valkoisen eheyttäjänä. Ilman Tanneria suomalaisten kahtia jakaantuminen oli jatkunut huomattavasti pidempää. Tanneria voisi nimittää myös rauhanmieheksi. Hän osallistui Tarton rauhan lisäksi myös ns. Moskovan rauhanneuvotteluihin (v. 1940). Kommunisteille Tanner edusti ns. luokkapetturia, vaikka hän "vain" teki hyvin tärkeän päivätyön itsenäisen Suomen eteen. Tämä vihamielisyys huipentui, kun Tanner tuomittiin jatkosodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä viiden ja puolen vuoden vankeuteen. Tanneria voi luonnehtia todella älykkääksi, realistiseksi ja tilanteen mukaan toimineeksi poliitikoksi. Myöhemmin osa Neuvostoliiton johtajista (mm. Andrei Ždanov) oli sitä mieltä, että Tannerin vallankumoukselle nurja asenne oli eräs pääsyistä, joka johti punaisten häviöön sisällissodassa.

Suomen itsenäistymisprosessi, viikko viikolta
< http://www.uta.fi/suomi80/etsi.htm >

Eino Jutikkalan kirjoitus Suomen itsenäistymisestä sekä Suomen sisällissodasta
< http://www.vapaussota.com/jutikkala.html >

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 28.02.2008/AML