Kiinan "Suuri harppaus"

Chairman_Mao.jpgVuonna 1958 Mao pyrki eroon Neuvostoliiton mallin mukaisesta talousjärjestelmästä ja julisti suunnitelmansa "Suuresta harppauksesta". Tämä suunnanmuutos johtui Kiinan ja Neuvostoliiton välien rikkoutumisesta, jonka seurauksena neuvostoliittolaiset asiantuntijat kotiutettiin Kiinasta. Maon suunnitelman päätavoitteena oli nostaa Kiina teollisessa sekä maataloustuotannossa maailman huipulle. "Suuren ruorimiehen" (= Mao) visiona oli nostaa 15 vuodessa Kiinan teräs- ja muiden teollisuustuotteiden tuotanto ohi Iso-Britannian tuotantomäärien.

Tavoite oli liian kunnianhimoinen eikä sillä ollut edes onnistumisen edellytyksiä. "Suuri harppaus" johti lopulta maailmanhistorian suurimpaan nälänhätään. Virallisesti "Suuri harppaus" lopetettiin jo vuonna 1960, mutta sen tuhoja korjattiin Kiinassa jopa 70-luvulle saakka.

Suuren Harppauksen toteutuskeinot

Mao valitsi toteutuskeinoikseen useiden eri tehtaiden perustamisen ympäri maata ja perinteinen maatalous järjestettiin suuriksi kansankommuneiksi (ikäänkuin kolhoosit ja sovhoosit). Kommuunit olivat suuruudeltaan n. 30.000-100.000 ihmisen yksiköitä, joissa oli keskitetyt keittiöt, lastentarhat ja koulut. Keskitettyjen keittiöiden tavoitteena oli taata elintarvikehuolto kaikille alueen asukkaille. Suuren Harppauksen toissijainen tavoite oli vapauttaa etenkin naisväkeä työvoimaksi uusiin tehtaisiin ja hankkeisiin, joilla kohennettiin Kiinan maatalouden sekä teollisuuden tuottavuutta. Maaseudun teollistamisella pyrittiin myös yhdenmukaistamaan teollisuus- ja maaseudun asukkaiden elinoloja, jotta niitä olisi helpompi hallita keskusjohtoisella kommunistisella ohjauksella.

Ensimmäinen suurista hankkeista oli Kiinan maatalouden kastelujärjestelmien uudistaminen. Tähän työhön valjastettiin noin 100 miljoonaa työläistä, joiden oli tehtävä muuttaa perinteisiä riisi- ja teeviljelmiä mm. maissin ja vehnäviljelyyn soveltuviksi alueiksi. Kuitenkin viljelymenetelmät ja -lajikkeet eivät olleet parhaita mahdollisia ja todellisuudessa maatalouden tuotanto kääntyikin laskuun. Tähän osaltaan vaikutti myös heikommat satovuodet ja suoranaiset tuotantovirheet (esim. vilja kyvettiin 5-10 normaalia kylvötiheyttä tiivimmäksi, jolloin oraalla oleva vilja kuihtui). Myös itse kastelujärjestelmä osoittautui heikosti tehdyksi. Muita "Suuren Harppauksen" projekteja oli paikallisteollisuuden kehityskampanja ja omavaraisuuden lisäämiskampanja.

Suuret virhearviot salataan keskusjohdolta

China_ensignia.gifKiinassa 50- ja 60-lukujen vaihteessa alueellisen johtajat kilpailivat "sosialistisessa hengessä" tuotantotavoitteiden täyttämisessä ja ne pyritiin ylittämään jatkuvasti. Lopulta maaseudun asukkaat tekivät ympäripyöreitä päiviä saadakseen teollisuus- ja maataloustuotannon kiintiöt täytettyä. Näistä maatalouden kiintiöt koettiin vähempiarvoisina, koska hankkeen pääpaino oli pienimuotoisen, verstastyyppisen teräs- ja rautateollisuuden kehittämisessä (n. 7,5 miljoonaa verstasta). Lopulta tilanne johti siihen, ettei viljasatoja paikoitelleen edes korjattu, koska mm. 50 miljoonaa ihmistä työskenteli terästuotannon parissa. Oli tärkeämpää saada teräs- ja rautateollisuuden kiintiöt täyteen - keinoja kaihtamatta.

Raudan- ja teräksen tuotannon eteen maaseudun asukkaat sulattivat kaikki metalliset käyttöesineensä ja rakennuksien puuosat käytettiin polttoaineena masuuneissa raudan sulattamiseksi. Maaseutu tyhjeni pannuista ja ruokailuvälineistä - niitähän ei kommunistisen logiikan mukaan tarvittu, koska kommunien keskuskeittiö hoiti ruokahuollon keskitetysti. Valtiovalta syvytti kansan ajatteluun iskulauseen: "Kolme vuotta ponnistelua ja niukkuutta, tuhat vuotta onnea".

Samaan aikaan paikalliset johtaja vääristivät maataloustuotteiden tuotantomäärien raportointia ja Kiinan keskusjohto nosti tuotantotavoitteita ja viljan verotusta edelleen. Kiinan keskusjohto jopa myi ulkomaille maissia ja vehnää, vaikka todellisuudessa maaseudulla alkoi näkymään jo merkkejä nälänhädästä. Ero todellisen tuotannon ja kirjapidon välillä otettiin kylmästi maaseutujen väestön päivittäisistä ravintoannoksista.

Maailmanhistorian suurin nälänhätä alkaa

Maaseudun jatkuva kurjistuminen ja elintarviketilanne johtivat Kiinassa ennennäkemättömään nälänhätään. Lyhyessä ajassa normaali maaseudun "uustyöläisen" ruoka koostui lähes kirkkaasta riisiliemestä, koska muuta ruokaa ei ollut tarjolla. Jopa harvoin saatuun leipään lisättiin kolmannes selluosaa, jotta ruoka-annosten määrätavoitteet voitaisiin täyttää. Päivälehtien lääkärit kirjoittivat, että kiinalaisten elimistö oli niin erikoislaatuinen, että rasvojen ja proteiinien saanti oli tarpeetonta - joten niiden saaminen ei enään ollut välttämätöntä. Tilanne maaseudulla alkoi muuttumaan todelliseksi painajaiseksi.

Maaseudun kurjistuminen heijastui nopeasti myös kaupunkeihin. Lyhyessa ajassa kaupunkien puistot raivattiin vihannesmaiksi ja miljoonia kanoja alettiin kasvattaa asuntojen parvekkeilla. Kansa eli ikäänkuin säästeliäästi näinä "yltäkylläisinä" vuosina. Epätoivon vimmalla ihmiset hankkivat syötävää keittämällä ruohoa, puunkuorta ja poppelinlehtiä. Kaupungeissa ja maaseudulla alkoi vaeltamaan nälkäisiä laumoja, jotka ryöstivät ja anastivat kaikenlaista syötävää (myös ihmislihaa). Osa ryöstöistä kohdistui ruokakuljetuksiin, joista rangaistiin kuolemantuomiolla. Vapailla markkinoilla riisikilon hinta nousi jopa 15-30 kertaiseksi.

Lopulta tehdastyöläisiä ja osa sotilaista karkasi kommuneistaan ja kasarmeilta, lähinnä ruoanhakuun alkuperäisille kotiseuduilleen. Kiinan teollisuustuotanto rohmahti n. kolmannekseen ja maaseutujen vertassulattamoista saatu rauta- ja teräs osoittautuivat lähes käyttökelvottomaksi. Kiinan kansantasavalta oli ajatunut historiansa pahimpaan kriisiin.

Nälänhädän todelliset kasvot

Suuren Harppauksen aikana maan kuolleisuus nousi nopeasti lähes kolminkertaiseksi (1957 11 %, 1960 29 %) ja syntyvyys laski jopa puoleen (1957 33 %, 1961 18 %). Nälänhätään liittyvä väestökato on arvioitu olevan n. 20-43 miljoonaa ihmistä. Paikoitelleen maaseudun väestö oli niin aliravittua, etteivät he jaksaneet edes korjata kypsynyttä viljasatoa. Kylät autioituvat, koska ihmiset kuolivat sijoitusseuduillaan nälkään ja tauteihin. 

Kun tilanne keskusvallalle vihdoin avautui, he ensimmäisenä alkoivat epäillä maantaloustuotannon pimittävän elintarvikkeita. Maaseutua koetteli laaja pidätysten aalto, jonka takia ruokatuotanto kärsi vielä lisää. Lopulta keskusvallan oli sisäisesti tunnustettava, että maassa oli todellinen nälänhätä ja toimenpiteisiin oli alettava pian.
Kiinan keskusjohto ei kuitenkaan sallinut esim. Yhdysvalloista toimittaa elintarvikeapua vaikeimmin kärsineille alueille.

Maata luovutettiin takaisin yksityisille viljelijoille ja ruoan tuotanto "perinteiseen" tapaa taas sallittiin. Vähitellen ruokatuotanto alkoi elpyä, mutta vasta 60-luvun lopussa alkuperäiset tuotantomäärät kansalaista kohden alettiin saavuttamaan. Myös teollisuustuotanto ryhmitettiin uusiksi ja pienistä verstaista alettiin tekemään isompia tuotantoyksikköjä.

Lopulta itse Maon oli tunnustettava, että Suuri Harppaus oli osittain epäonnistunut projekti. Epäonnistumisen jälkeen Mao syrjäytettiin väliaikaisesti maan terävimmistä johdosta. Tosin hän palasi entistäkin vahvempana Kiinan johtajaksi jo 60-luvun lopulla.

Sata vuotta Kiinan taloutta
< http://www.valt.helsinki.fi/staff/mmattila/talous/kiina.pdf >

China's Great Leap Forward
< http://chronicle.uchicago.edu/960314/china.shtml >

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 17.07.2007/AML