Martin Niemöller - vakaumuksellinen vastarintamies, pappi

Bostonin Carmen Parkissa USA:ssa on The New England Holocaus Memorial, jossa eräs näytteillä oleva muistolaatta sisältää saksalaisen, alunperin natseja sympatisoineen pastori Martin Niemölleriin liitetyn runon "First they came..."

Niemoller_GER.jpgThey came first for the Communists, 
         and I didn't speak up because I wasn't a Communist.
Then they came for the Jews, 
         and I didn't speak up because I wasn't a Jew.
Then they came for the trade unionists, 
         and I didn't speak up because I wasn't a trade unionist.
Then they came for the Catholics, 
         and I didn't speak up because I was a Protestant.
Then they came for me, 
         and by that time no one was left to speak up.

Tämä runo on alunperin kirjoitettu muistuttamaan poliitikan apatian vaaroista, josta johtuvat seuraukset voivat olla demokratialle arvaamattoman suuria. Alunperin tällä runolla on viitattu natsi-Saksan vainoihin 1933-1945, jotka Martin Niemöller koki myös henkilökohtaisesti.

Mainittakoon, että runosta on olemassa useita eri versioista eikä sen alkuperäisestä lausujasta ole täyttä varmuutta. Martin Niemöller myös esitti tästä runosta useita eri versioita, eri tilaisuuksissa. Tämän runon sanomaa EI pidä sitoa vain juutalaisten joukkotuhoon toisessa maailmansodassa vaan se on kannanotto ensisijassa toimivan demokratian puolesta sekä totalitaarista valtiovaltaa vastaan (kuten esim. natsi- ja kommunismihallinto olivat).

Aivan kuten kaikilla hyvillä runoilla on tälläkin omalaatuinen ja värikäs taustatarinansa. Tämä tarina kytkeytyy Martin Niemöllerin omaan elämänkertaan, joka oli erinomaisen täynnä erilaisia vivahteita. Tarina auttaa ymmärtämään syvällisemmin mistä tuskasta runon rivit ovat syntyneet.

Martin Niemöller - alkuvuodet

Martin Niemöller syntyi evankelisluterilaisen pastorin perheeseen Lippstadissa Saksassa 14.1.1892. Jo 18-vuotiaana hän liittyi vapaaehtoisena Saksan keisarilliseen laivastoon. Martin toimi upseerina mm. taistelulaiva Thüringenillä, miinanraivaajalla ja lopulta hän sai komennuksen sukellusvenelaivastoon. Samaan aikaan oli ensimmäinen maailmansota alkamassa.

Martin Niemöller tuli ensin kuuluisaksi sukellusveneen komentajana, hän olikin eräs menestyksekkäimpiä sukellusvene komentajia keisarillisen Saksan laivastossa. Hän osallistui mm. Marseillen sataman miinoittamiseen sukellusvene UC67 kapteenina, tämän seurauksena Ympärysvalloilta upposi yhteensä kolme laivaa (yht. 17.000 tonnia). Martin palkittiin mm. tästä suorituksestaan 1. lk Rautaristillä ja hän sai kuuluisuutta myös kotirintamalla. Kuitenkin sota aikanaan loppui ja Martin hakeutui opiskelemaan teologiaa. Hän valmistui pastoriksi v. 1931 ja pääsi pastoriksi St. Annan kirkoon Dahlemin alueelle Berliiniin.

Martin Niemöller kolmannen valtakunnan pastorina

Samaan aikaan kansallissosialistinen liike oli nousemassa Saksassa ja hän tunsi vetoa liikkeen anti-semitistiseen sanomaan. Martin ajatteli että juutalaisten on kärsittävä, koska he antoivat Jeesuksen ristinnaulitsemisen tapahtua. Martin tuomitsi saarnoissaan juutalaiset rodullisiksi sekasikiöiksi sekä syytti heitä Kristuksen tappajiksi.

Lopulta marraskuussa 1933 Niemöller joutui todellisen valinnan eteen, koska valtaan nouseet Natsit antoivat kirkojakin koskevat ns. Arjalaislait (Kirchenkampf). Niiden mukaan myös kasteenottaneita ja kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia olisi kohdeltava juutalaisina. Tämä soti Niemöllerin periaatteita vastaan ja syksyllä 1934 hän perusti yhdessä Karl Barthin ja Dietrich Bonhoefferin kanssa liikkeen, joka vastusti valtion sekaantumista kirkon toimintaan. Tämä toimenpide oli ensimmäisiä, näkyviä natsien pakkovaltaa vastustavia liikkeitä Saksassa. Tästäkin huolimatta Niemöller pysyi vielä NSDAP-puolueen (natsi-puolue) jäsenenä.

Ensimmäinen välirikko natsien ja Niemöllerin välillä tapahtui 27.6.1937, jolloin Martin saarnasi natsien kirkossa tekemiä pidätyksiä vastaan. Saarnassaan hän tuomitsi natsien salaisen poliisiin toimenpiteet, jonka seurauksena oli pidätetty hurskaita uskovaisia suoraan alttarilta kesken kirkonmenojen. Tämä lausunto johti Martin Niemöllerin pidätykseen, joka kesti 8 kuukautta ilman oikeudenkäyntiä. Oikeudenkäynnissä (2.3.1938) hänet tuomittiin 2000 DEM sakkoon, kirkossa saarnan kautta tapahtuneesta herjaamisesta. Heti oikeudenkäynnin jälkeen Gestapo pidätti hänet uudelleen sekä vei "uudelleenkoulutettavaksi" Sachsenhausenin keskitysleirille.

Martin Niemöller saa vaikutusvaltaisen puolustajan

Niemoller_USA.jpgUudelleen pidätys ja siirto keskitysleirille tekivät Martin Niemöllerin tapauksesta julkisen. Niemöller siirrettiin Sachsenhausenista Dachaun keskitysleirille, jonne natsit olivat poliittisten vastujien lisäksi siirtäneet myös juutalaisia. Tapauksen julkisuus ja hyökkäys Saksan kirkkoa vastaan herätti myös Chichesterin piispan George Bellin mielenkiinnon. George Bell oli jo aiemmin arvostellut Hitleriä ja hänen hallintoaan juutalaisten kohtelusta ja tämä tapaus antoi syytä epäillä natsihallinnon asenteita kirkkoa kohtaan.

Ilman brittilehdistö julkisuutta Niemöller olisi varmasti tapettu pian, koska mm. Joseph Goebbels pyysi Hitleriltä lupaa hankalaksi käynneen papin teloittamiseen. Lopulta NSDAP:n ja rotuopin ideologi Alfred Rosenberg sai taivuteltua Hitlerin pitämään Niemöllerin toistaiseksi hengissä. Rosenbergin mielestä juuri nyt ei kannattaisi tehdä tästä kirkonmiehestä marttyyria. Toinen maailmansota alkoi ja Niemöller näki Dachaun keskitysleirin olot. Juutalaisten kohtelu, poliittisten vankien kanssa käydyt keskustelut sekä yhteensä 7 vuoden vankeus keskitysleirissä tekivät Martin Niemölleristä aivan toisen ihmisen.

Sodan aikana hän menetti tyttärensä kuoli kurkkumätään, vanhin poika kuoli rintamalla ja nuorempi poika jäi Puna-armeijan vangiksi. Niemöllerin oma ja ympärillä oleva Saksa murtuivat, mutta Niemöllerin vastarinta ei. Sodan lopulla hän ja joukko muita saksalaisia vastarintamiehiä aiottiin teloittaa SS:n toimesta, mutta liittoutuneet ehtivät vapauttaa heidät keskitysleiriltä ennen teloituksen toimeenpanoa.

Martin Niemöller sodan jälkeen

Sodan jälkeen liittoutuneet halusivat tehdä Martin Niemölleristä eränlaisen Saksan sodanaikaisen vastarinnan keulakuvan. Kuitenkin Niemöller ei mukautunut tähän rooliin ja hän tunnusti jopa pyytäneensä siirtoa keskitysleiriltä Saksan laivaston palvelukseen sodan alkupäivinä. Myös brittiläisille Niemöller oli vaikea tapaus, koska hän oli toiminut jo ensimmäisessä maailmansodassa sukellusveneen päällikkönä eikä hän kiistänyt ennen sotaa kannattaneensa natseja. Tämän ansiosta häneltä evättiin vierailulupa Iso-Britanniaa, sen sijaan hän matkusti myöhemmin Neuvostoliittoon vierailulle (1952). Neuvostoliiton vierailu jälkeen hän liittyi Rauhanliikkeeseen sekä totesi "En voi hyväksyä kommunismia, mutta myönnettävä on, että heidän ideansa ovat hyvin erilaisia kuin meidän. Oma ideologiamme on kietoutunut liiaksi materialismiin". Myöhemmin hän lisäksi että tämä "paha materiaaliaalisuus", johtaa sotiin ja se on voitettavissa vain ihmisten välisellä veljeydellä.

Sodan jälkeen Martin Niemöllerista tuli eräs Saksan luterilaisen kirkon johtohahmoista, joka osallistui mielipidevaikuttajana myös useisiin natsiaikaa käsitelleisiin keskusteluihin. Tässä tehtävässään hän muistutti, ettei kirkko ja kansa vastustanut natseja tarpeeksi sodan aikana ja sitä ennen. Hän myös antoi kärkkäitä lausuntoja ns. kylmän sodan vastakkainasettelusta ja hänestä tuli vakaumuksellinen pasifisti. Tähän pasifismiin oli myös syynsä, koska hän oli aiemmin tavannut mm. Saksan ydinasetta kehitelleen Otto Hahnin. Näissä keskusteluissa Otto Hahn vakuutti, että uusimmilla ydinaseilla voidaan tuhota koko maapallon elämä ennätysajassa. Niemöllerin pasifismi oli aikaansa edellä, koska oli yleismaailmallista ja hän tuomitsi niin USA:n, Naton, Neuvostoliiton ja itseasiassa kaikki käytössä olleet ydinaseet. Martin Niemölleriä voidaankin pitää eräänlaisena ideologioista vapaamman rauhanliikkeen alkuaikojen ihanteena.

NSDAP_assholes.jpgNiemöller ei kerännyt muutenkaan sympatiapisteitä, koska hän kertoi vierailullaan USA:ssa pitävänsä atomipommin pudotuksesta päättänyttä USA:n presidenttiä Harry S. Trumania "maailmanhistorian toiseksi julmimpana miehenä". Hän myös ilmoitti, ettei kirkkoa erikseen tarvitse suojella bolshevismilta, koska kirkko ei pelkää bolsevikkeja, kuten ei pelännyt natsejakaan. Todellinen myrsky nousi, kun ilmoitti "Kirkon on palveltava myös kommunisteja kuten muitakin ihmisolentoja. Koska kirkko pitää kommunismia uskonkappaleena, on kirkon taisteleva ja voitettava sota tämä hengellisin asein, koska muut aseet eivät tähän pysty".

Niemöllerin ja USA:n välit kylmenivät lopullisesti, kun hän matkusti Vietnamiin tapaamaan Ho Chi Minhiä v. 1965. Matkansa jälkeen hän kertoi tavanneensa: "Selkeäjärkisen, ei-fanaattisen Pohjois-Korean presidentin, joka kykeni myös kuuntelemaan. Tämä onkin hyvin harvinaista hänen asemassaan olevalle henkilölle".

Martin Niemöller pystyi vakaumukselleen uskollisena ja hän protestoi myöhemmin myös Vietnamin sotaa ja Euroopan kilpavarustelua vastaan. Hän keskusteli myös juutalaisten sekä muiden uskontojen ja ideologioiden edustajien kanssa.

Martin Niemöllerin vaikutus

Martin Niemöllerin elämä oli hyvin erikoislaatuinen. Hän aloitti uransa mallisotilaana, jonka jälkeen hänestä tuli anti-semitistinen virkamies (pappi). Kuitenkin hän piti periaatteistaan kiinni, joiden kautta hänestä tuli toisinajattelija ja keskitysleirivanki. Tämä aika teki hänestä toisen ihmisen, joka vastoin ajan henkeä kertoi mielipiteensä kuvia ja henkilöitä kumartamatta. Neljä hyvin erilaista elämän jaksoa, jotka päällisin puolin voisivat sulkea toisensa pois. Hän on myös elävä esimerkki uskonnon-, mielipiteen- ja sananvapauden sekä rauhanaatteen puolustajasta, joka oli valmis vaikka kuolemaan asiansa puolesta.

Kuitenkin hänen henkilökohtainen elämänsä oli yhtä koettelemusta, kaksi lapsista kuoli ja hänen ensimmäinen vaimo kuoli kolarissa. Hänen ainoa lapsi selvisi hengissä Neuvostoliiton sotavankeudesta eikä itse Martinin keskitysleirikokemuskaan voinnut olla miellyttävä. Tästäkin huolimatta hän jaksoi ajaa tärkeinä pitämiänsä asioita ja seistä niiden takana. Tästä periaatteellisuudesta ja oikeamielisuudestä hän on saannut tunnustuksena mm. Leninin rauhanpalkinnon (1966)  ja Saksan Liittotasavallan Suurristin - sekä sodassa ansaittu 1 lk. Rautaristi. Kaikista tunnustuksista suurimpana pidän kuitenkin Bostonin Holocaust-museon edessä olevaa muistokiveä, koska se on kuin anteeksianto ja tunnustus saksalaiselle, suoraselkäiselle asiansa puolesta taistelleelle pastorille. 

Martin Niemöllerilla oli myös huumorintajua. Täyttäessään 80-vuotta hän totesi poliittisesta urastaan: "Olen ultra-konservatiivinen, joka halusi keisarin takaisin valtaan. Nyt olen vallankumouksellinen, jota myös todella tarkoitan. Jos elän sata vuotiaaksi, niin minusta tulee todennäköisesti anarkisti." Martin Niemöller kuoli 6.3.1984 Wiesbadenissa, 92-vuoden ikäisenä.

Martin Niemölleristä pidempi ja yksityiskohtainen tarina
< http://www.spartacus.schoolnet.co.uk/GERniemoller.htm >

Niemöllerin runosta alkuperästä ja sisällöstä tehtyä tutkielmaa
< http://www.history.ucsb.edu/faculty/marcuse/niem.htm >

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 30.06.2007/AML