Münchenin oluthallikapina 1923

Saksan myöhemmän valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin tie valtaan olisi voinnut päättyä lopullisesti Münchenissä perjantaina 9.11.1923 n. klo 11.00. Silloin Baijerin poliisivoimat pysäyttivät lopullisesti Adolf Hitlerin vallankaappausyrityksen (ns. Hitlerputsch) Münchenin keskustassa, Feldherrnhallen itälaidalla asein.

feldherrhallen.jpgTässä noin minuutin mittaisessa aseellisessa välienselvittelyssä kuoli 16 natsia sekä 3 poliisia. Todennäköisesti Hitlerin hengen pelasti hänen silloinen henkivartija Ulrich Graf, joka astui Hitlerin ja ampuvan poliisijoukon väliin. Hän suojasi omalla kehollaan mm. Hitleriä, ottaen vastaan useita natsijohtajia kohti ammuttuja luoteja. Haavoistaan huolimatta Ulrich Graf selvisi hengissä ja valitettavasti myös Adolf Hitler. Hitlerillä ei mennyt kahakassa kuin olkapää sijoiltaan, jonka hänen aatetoverinsa Max Scheubner-Richter riuhtaisi paikoiltaan repiessään Hitleriä luodeilta turvaan maastoutumalla. Max Scheubner-Richter oli eräs kapinan tärkeimmistä organisaattoreista, hän kuoli itse tässä laukaustenvaihdossa ja hänestä tuli myöhemmin eräs natsiliikkeen marttyyreista.

Hieman taustaa tapahtumalle

Vuosi 1923 ei olisi voinnut olla kurjempi saksalaisille, koko talous oli romahtamassa. Inflaatio saavutti ennätyksellisen 852 000 000 %:n tason, joten maassa oli ns. hyperinflaatio. Belgialaiset ja ranskalaiset ottivat haltuun Ruhrin alueen, kun Saksa ei pystynyt maksamaan sille määrättyjä sotakorvauksiaan (ensimmäisen maailmansodan). Tässä alennustilassa osa kansasta kaipasi jo rautaisempaa johtajaa, koska asiat eivät voinneet mennä enään tätä huonommin.

Samaan aikaan Hitler oli ajautumassa kriisiin oman puolueensa NSDAP:n kanssa. Suuri osa natsipuolueen jäsenistä vaati tekoja, puheiden sijaan ja puolueessa oli käynnissä valtataistelu. Valittu ajankohta ja tapa oli Hitlerille mainio, koska esimerkki toiminnalle oli saatu jo Italiasta. Italiassa Benito Mussolini teki oman "Marssin Roomaan" lokakuussa 1922, joka johti fasistien vallankaappaukseen Italiassa. Juuri vastaavaan myös Adolf Hitler pyrki myös omassa vallankaappausyrityksessään.

Oluthallikapinan kulku pääpiirteissään

Kapina sai alkunsa jo edeltävänä päivänä Bürgerbräukeller nimisestä oluthallista, jossa oli kokoontuneena n. 3000 Baijerin osavaltion virkamiestä ja liike-elämän vaikuttajaa. Heidät oli alunperin paikalle kutsunut laillista hallintoa edustanut Gustav Ritter von Kahr. Itse kapina lähti jo alusta lähtien menemään väärään suuntaan. Alunperin Hitlerin ei pitänyt olla kapinan päähenkilö, vaan hän kaavaili keulakuviksi kenraali Erich Ludendorffin lisäksi Gustav Ritter von Kahria, joka jo toimi erityisvaltuuksin Baijerin osavaltion komissaarina ja johtajana toimeenpanevassa triumviraatissa.

Kuitenkin Bürgerbräukellereissä pitämässään puheessa Gustav von Kahr veti tukensa pois Hitleriltä ja Hitler päätti pikaisesti toimia itse. Hitler keskeytti von Kahrin puheen ampumalla pistoolilla kattoon n. 20:30 ja samaan aikaan n. 600 SA:n miestä piirittivät Bürgerbräukellerin Hermann Göringin johdolla. Adolf Hitler luotti, että hän, Erich Ludendorff ja muut natsijohtajat pystyisivät ottamaan vallan. Tämä tapahtuisi armeijan tuella sekä lopulta marssimalla Berliiniin, jossa se kaataisin sen aikaisen Weimarin tasavallan hallituksen.

Hyvin sekavan yön jälkeen ja epäonnistuneen Münchenin triumviraatin johtajien taivuttelun sekä organisoinnin ansiosta Baijerin triumviraatin johtajat Gustav von Kahr, Baijerin asevoimien komentaja Otto von Lossow ja Baijerin poliisikomentaja Hans von Seisser pääsivät poistumaan Bürgerbräukellereistä (n. 22.30). Samaan aikaan Saksan presidentti Ebert on antanut täydet toimivaltuudet koko valtakunnan alueella kenraali von Seecktille, joka sähköttää Müncheniin, että kumousyritys on torjuttava. Münchenin varuskunnat eivät antautuneet natseille yön aikana ja tärkeimmät viestintävälineet otettiin nopeasti laillisen hallituksen joukkojen valvontaan sekä ryhdittiin organisoimaan vastarintaan natsien omia joukkoja vastaan.

Hitler hermostui toisten tekemistä virheistä sekä tilanteen heikkenemisestä. Hän päättää yhdessä Erich von Ludendoffin kanssa, että aamulla joukon olisi marssittava (n. 2000 miestä) Münchenin keskustaan mm. valtaamaan Baijerin puolustusministeriöön. Matka kuitenkin keskeytyi Feldherrnhallen luona, kun vastassa oli n. 100 aseistettua poliisia, joka avasivat tulen natseja vastaan. Ammunta loppui minuutin päästä, kun Erich von Ludendorff astui ampuvien joukkojen väliin. Hänet ja muut natsijohtajat pidätettiin sekä myöhemmin he joutuivat oikeuden eteen.

Kapinan loppunäytös

Adolf Hitler pystyi luikahtamaan Feldherrnhallen kaaoksesta ja paeta auton kyydillä pois tapahtumien keskipisteestä. Hitler piiloutui aatetoverinsa Ernst Hanfstaenglin ullakolle, jossa Hitler uhkasi tehdä itsemurhan. Kuitenkin kolmen päivän kuluttua hänet löydettiin ja vangittiin viranomaisten toimesta.

Natsijohtajat joutuivat oikeuden eteen, josta tuli varsinainen farssi. Hitler käytti oikeuden istuntoja härskisti propagandapuheidensa esitysareenana. Puheiden sisältö levisi oikeudenkäyntiä seuraavan lehdistön kautta tehokkaasti Saksan kansan tietoisuuteen. Vaikka Hitler tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen, hän vapautuu jo 9 kuukauden päästä Landshutin vankilasta. Vankeusaikanaan hän saneli "Mein Kampf" -kirjansa Rudolf Hessille, josta tulee natsipuolueen jäsenille (ja osin myös uusnatseille) Raamattua vastaava kirja.

Kapinan ansiosta Hitleristä tulee hyvin tunnettu Saksassa ja natsipuolue (NSDAP) saakin uuden tilaisuuden, kun Saksan talous ajautuu udelleen kaaokseen. Adolf Hitler nousi valtakunnankansleriksi vuonna 1933, vain kymmenen vuotta kaappausyrityksen jälkeen. Itävaltalaislähtöisestä maanpetturuudesta tuomitusta puolueenjohtajasta oli siis tullut Saksan valtakunnan kansleri ja myöhemmin koko Saksan yksinvaltias.

Mitä jos olisikin käynnyt toisin...

Mikäli asiat olisivat menneetkin toisin, tuskinpa toista maailmansotaa olisi sodittu Euroopassa ja ainakin osa noin 65 miljoonasta toisen maailmansodan uhrista olisi säästynyt. Näiden lisäksi uusnatsit ja heidän ideologiansa olisi todennäköisesti jäännyt hyvin marginaaliseksi ilmiöksi. Todennäköisesti myös juutalaisvainot sekä sen tuotoksena syntynyt Israelin valtion olisi jäännyt toteutumatta. Hurjimmissa ajatuksissa esim. ensimmäinen kuulento olisi voinnut tapahtua saksalaisten toimesta, koska USA teki myöhemmin vastaavan matkan saksalaisen Wernher von Braunin keksintöjen avulla. Kaikki tämä olisi voinnut tapahtua toisin, jos Adolf Hitler olisi poistunut keskuudestamme jo vuonna 1923. Näitä asioita olen myös itse ajattellut usein, kun olen henkilökohtaiset käynnyt Feldherrnhallen tienoilla (käyn n. kerran vuodessa Münchenissä).

Oluthallikapina ei ollut viimeinen kerta, jolloin Hitlerin tie valtaan meinasi katketa. Kuitenkin kylmästi järkeillen tämä olisi ollut laillisesti ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta "se sopivin hetki" ongelman poistamiseen.

Historian muuttuminen toiseksi voi olla hyvin pienestä kiinni - valitettavasti.

Lisää aiheesta:

Muutama vertaileva aikalais- ja nykypäivän kuvan Feldherrhallen ympäristöstä:
http://www.thirdreichruins.com/munich.htm

Kokoelma muita "Hitler-ongelman" poistamisyrityksiä
http://members.iinet.net.au/~gduncan/assassination_attempts.html

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 16.11.2007/AML