Julkaisujen tekninen toteuttaminen

Julkaisun tekninen tuottaminen on periaatteessa helppoa, kunhan tietää mitä ja miksi missäkin vaiheessa pitää ja kannattaa tehdään. Turhanpäiväinen hätiköinti tai tekeminen "mustatuntuu" periaatteella on aina riskialtista. Mikään vie enempää aikaa ja rahaa kuin tuotantoteknisten ja sisällöllisten virheiden korjaaminen ns. jälkijunassa.

Julkaisujen tekninen toteuttaminen kiteytyy vain viiteen pääasiaan

  • Käytä oikeita sovelluksia, tiedostomuotoja, asetuksia ja kirjaisimia printtimedia julkaisemisessa
  • Tutustu ja noudata tuotanto-ohjeita
  • Tee tarkistus PDF ja hyväksytä sen työn tilaajalla
  • Tee viimeiset tarkistuksen dokumentin värimäärityksille ja muille teknisille seikoille
  • Tee lopullinen tuotanto PDF-tiedosto painoa varten heidän ohjeistuksen mukaan 

Käytä oikeita sovelluksia, kirjaisimia, asetuksia ja tiedostomuotoja printtimedia julkaisemisessa

Graafisella alalla käytetään vakiintuneita ja hyväksi koettuja sovelluksia. Näitä EI ole Microsoft Word tai PowerPoint, myös muiden eksoottisten sovellusten soveltuvuus julkaisutuotantoon on syytä tarkistuttaa etukäteen (repro tai painolaitos). Mikään ei kuitenkaan estä Office-tuotteiden käyttöä raaka-aineiden valmistamisessa, mutta itse lopullinen tuotantotiedosto on tehtävä vakiintuneilla julkaisuohjelmistoilla.

publish_workflowjpg.jpgVakiintuneita julkaisualan ohjelmistoja ovat: Quark, InDesign ja PageMaker taitto- eli sivunvalmistusohjelmistoina. Illustrator, Freehand ja CorelDraw on käytössä grafiikka- eli piirrosohjelmina. Kuvankäsittelyssä Photoshop on jo de-facto standardi, mutta mm. Corel PhotoPaint on toimiva työkalu (sis. CorelDraw pakettiin). PDF-tiedostojen tuottamisessa Adobe Acrobat on kaikkein standardein ja parhaiten hallittava työkalu. Myös mainituista ohjelmistoista PageMaker ja Freehand ovat markkinoilta poistuvia tuotteita, koska niitä ei enään kehitetä aktiivisesti.

Hieman eksoottisempia julkaisuohjelmistoja ovat Corel Ventura, Adobe FrameMaker sekä Microsoft Publisher. Näitä kolmea tosin karsastetaan, koska niiden toimivuudesta on harvemmilla kokemusta. Samoin Linux-puolen GIMP, Scribus ja muiden OpenSource-ohjelmistojen soveltuvuudesta ei ole tarkempaa tietoa tai kokemusta. Mikäli käytät näitä ohjelmistoja on kaikki tekemäsi työt omalla vastuullasi, koska painoilla ja reproilla ei tietämystä näistä marginaalituotteista. Jokainen ohjelmistoista aiheutuvat virhe aiheuttaa painolaitoksessa ja/tai reprossa korjaustyötä, joka on erikseen laskutettavaa työtä.

Itse julkaisutuotannossa käytettävällä käyttöjärjestelmällä on tuotannossa vain vähän merkitystä, vaikka Mac-käyttäjät puhuvat että vain Macillä voi tehdä julkaisuja. Todellisuudessa esim. Adoben Creative Suite-ohjelmistot toimivat 99 % samanlailla niin Mac- kuin Windows-käyttöalustoilla. Olennaisimmat erot on käyttöliittymissä sekä käytettävyydessä, joka on eräs Macin parhaista ominaisuuksista.

Sovellusten lisäksi on syytä kiinnittää huomiota käytettäviin kirjasimiin. Kirjasimet ovat äärimmäisen tärkeitä ja ikävä kyllä markkinoiltä löytyy ainakin kolmea erilaista kirjasinformaattia. Nämä ovat TrueType-, Type1- ja OpenType-kirjasimet. Näistä TrueType on yleisesti ottaen huonoimmassa maineessa, koska se on kaikkien "roskafonttien" yleisin kirjasinformaatti. Hyvin usein toimimattomat ääkköset tai suoranaiset tulostusvirheet johtuvat TrueType-kirjasimien luvattoman heikosta laadusta (etenkin Freeware). Yleisesti kaikkein paras kirjasinformaatti on OpenType, mutta myös Type1-kirjasimet ovat osoittautuneet ammattiluokan valinnoiksi. Mikäli käytät QuarkXPress versioita 3.x-6.5 tai Freehand versioita 3-MX (11) ne eivät tue uudempaa OpenType kirjaisinformaattia. Tässä tapauksessa on varminta käyttöön ns. Type1-kirjasimia. Itse kirjasinformaatti EI kuitenkaan ole "se ratkaisevin" asia, koska huonoja kirjasimia osataan tehdä kaikkiin em. formaatteihin. Kirjasimen ilmaisuus ei ole ainakaan merkki sen laadusta, kaikkein luotettavimpia kirjasinvalmistajia ovat mm. Adobe, Monotype, Bitstream ja Berthold - nämä ei ole ainoita valmistajia, mutta varmasti eniten käytettyjä.

Asetuksista eräs tärkeimpiä asetuksia on värinhallinnan asetukset, joiden mukaan eri sovellukset tulkitsevat lukemaansa värejä sisältävää aineistoa. Tuotettaessa printtimedia julkaisuja nämä asetukset poikkeavat todella paljon esim. internet-aineistoille tarkoitetuista väriasetuksista. On myös hyvä ymmärtää, että Euroopassa käytetään ns. Euroscale asetuksia, vaikka useat USA:ssa tehdyt ohjeet puhuvat vain SWOP-asetuksista.

Adobe_bridge.jpgOikeat asetukset on selvitettävä ohjelmisto- ja tuotantokohtaisesti, tätä varten paras tietolähde on esim. Photoshopin omat ohjeet sekä repro, painotalon tai tuotantopaikan antamat ohjeistukset. Uusimmista Adobe Creative Suite ohjelmistoissa on värinhallinan asetusten muutokset helppoja Bridge-sovelluksen kautta ja näistä vakiintuneita asetuksia käytetäänkin yleisesti. Värinhallinnan asetuksiin ja oikein määrittelemiseen kannattaa perehtyä ennen lopullisen tiedoston tekemistä. Muista asetuksista yleisimpiä ovat mitoitukseen liittyvät määritykset sekä lopullisen PDF:n tuottamiseen liittyvät tuotantoasetukset, joihin palaan tarkemmin myöhemmin.

Yleisimmät ja toimivimmat tiedostomuodot printtimedia julkaisemissa ovat myös vakiintuneita. Kuvissa suositaan TIFF ja Photoshop EPS-muotoja (ei DCS-EPS) sekä grafiikassa EPS-tiedostomuotoja. Mikäli käytät Adobe Creative Suite-ohjelmistoperhettä kauttaaltaan ovat myös PDF, PSD (Photoshop native) ja AI (Illustrator native) käyttökelpoisia tiedostomuotoja. Näiden natiivien tiedostomuotojen etuna on mm. tasojen (layer) ja läpinäkyvyysasetusten tuki sekä ominaisuuksien täydellinen tallentumisen tuki (mm. Layer Effects, vektorien ja bittikarttakuvan sekoittaminen kuvissa). Poikkeustapauksissa tiedostomuodoista esim. Scitex CT voi olla käytettävissä oleva tiedostomuoto. Kuvien tiedostomuodoista BMP, PICT, GIF ja osin myös JPEG eivät ole suositeltavia tiedostomuotoja. Näihin syynä on tiedostomuotojen rajoittuneisuudet (yksittäisten värien määrän rajoitukset) sekä JPEG-kuvia karsastetaan sen kuvainformaatiota tuhoavan pakkausalgoritmin takia.

Lopulta on keräät kaikki kuvat ja grafiikat itse taitto-ohjelmistoon (esim. Quark/InDesign), kannattaa tiedostot tuoda osaksi taittoa Sijoita (place) komennon kautta. Tämä tekee linkin sijoitettuun kuva/grafiikka tiedostoon, jota käyttäen linkitetyn tiedoston koko informaatio luetaan tulostusvaiheessa. Tiedostojen täyden datan sisällyttämistä (Embed) osaksi taitto-ohjelmatiedostoa on syytä välttää, koska se vaikeuttaa kuva/grafiikkatiedojen päivitystä sekä kasvattaa taittotiedoston kokoa kohtuuttomasti. Vain poikkeustapauksissa esim. grafiikkatiedostojen Cut&Paste työtapa, lähinnä esim. Illustratorin ja InDesignin välillä voi tulla kysymykseen.

Tutustu ja noudata tuotanto-ohjeita

Repron, painotalon tai tuotantopaikan tuotanto-ohjeet ovat tarkoitettu noudatettaviksi, koska ne kertovat miten tuotat teknisesti oikein painokelpoisia aineistoja. Ei ole olemassa vain yhtä yksittäistä ohjetta, jonka mukaan toimien saat tuotettua onnistuneen painotuotteen kaikkiin medioihin. Etenkin erikoisemmat työt ja mitä erilaisemmat tuotantotavat voivat vaatia erityishuomiota (lisävärien käyttö, pakkaukset jne.). Esimerkiksi saman ilmoituksen tekeminen sanomalehteen tai aikakauslehteen on erilaista mm. värierottelujen, kuvien resoluutioiden tai tuotantovaatimusten osalta. Tähän erityisesti syynä on erilainen painopaperi sekä painoprosessin käyttäytyminen ja vaatimukset.

Ainoa paikka josta saat tarkkaan tuotantotietoa on repro tai tuotantopaikka, jossa työsi painatus tullaan tekemään. He eivät ole itse ohjelmien käytön tai perusasioiden opastuskeskuksia, joka katsotaan kuuluvan julkaisualan perusosaamisen piirin. Mikäli et osaa näitä perusasioita, kannattaa sinun turvautua mm. reprojen tai itse tuotantolaitoksen tarjoamiin ns. PrePress-tuotantopalveluihin. Eräs täydellisimmistä, julkisesti saatavista tuotanto-ohjeistuksista on saatavilla Hansaprintin sivuilta, myös Turun Sanomien tekijänopas sisältää myös perusasioista paljon tietoa.

On kuitenkin olemassa muutamia standardisoituneita tapoja ja menetelmiä, jotka on erinomaisia lähtökohtia aineiston tuotannolle. Yleiset ja usein yhtäläiset ohjeistukset ohjeistavat yleensä leikkausmerkkien, leikkausvarojen (ns. bleedit) sekä värihallinnan perus- ja erotteluasetuksien määrityksistä. Eräs suhteellisen standardi tuotantomenetelmä esim. esitetuotantoa varten on kuvattu mm. Lönnbergin sivuilla. Tapauskohtaisia ohjeistuksia voi olla esim. käyntikorttien ja pakkausten tuotannolle, jolloin annetaan mittoja ja ohjeistuksia kustannustehokkaimpien aineistojen tuottamiseen (kuinka useampi käyntikortti pitäisi asemoida esim. A4-arkille). Hyvin usein ohjeistuksissa on myös tarkemmat määrittelyt värien käytöstä, nämä kertovat onko lisävärien käyttömahdollisuuksista (mm. Pantone ja muut spot-värit) vai turvaudutaanko painatuksessa vain ja ainoastaan nelivärimääritysten (CMYK) tuottamiin värimäärityksiin. Hyvin yleisesti värimääritykset ovat vain ja ainoastaan CMYK-väreihin perustuvia, koska erillisten lisävärien käyttö voi olla hinnakasta. Poikkeuksia on esim. kulta, hopea tai muiden erikoisten värien käyttötarve (mm. neonvärit). 

Puhuttaessa sanomalehti-ilmoituksista on eräs standardi Suomessa on Kärkimedia Oy tuotanto-ohjeistus. Heidän tuotanto-ohjeet kertovat mm. värierottelujen arvot sekä heidän kauttaan on helppo saada eri sanomalehtien määräkokojen mitat. Puhuttaessa aikakauslehdistä vastaavanlaisen standardin tarjoaa Aikakausmedia Oy. Myös eri lehtien omilta sivustoilta on löydettävissä tarkempia ohjeita ns. mediakorteista. Useimmiten tarkemmat ja paikoin yksityiskohtaisetkin tuotanto-ohjeet on saatavissa, kunhan otat yhteyttä kyseisiin tuotantolaitoksiin.

Tee tarkistus PDF ja hyväksytä työ lopullisesti tilaajalla

Kun saat aineistosi valmiiksi, on aika tarkistuttaa se työn tilaajalla. Tätä työvaihetta ei voi koskaan tarpeeksi korostaa. Tekstin tuottajien ja jalostajien syytä tarkistaa, että kaikki halutut elementit ovat paikallaan ja tekstistä ei löydy kirjoitusvirheitä. Kirjoitusvirheet ei ole ns. painovirheitä, joiksi niitä usein virheellisesti kutsutaan. Tämä tarkistuskierros on helppo hoitaa mm. PDF-tiedostoin, jotka on helppo lähettää asianosaisille vaikkapa sähköpostitse. Älä kuitenkaan luota vain PDF-tiedoston näytölle antamaan kuvaan vaan testaa tulostaa PDF-dokumenttiasi mieluiten PostScript-yhteensopivalla tulostimella. Näin varmistut että tekemäsi dokumentti myös todellisuudessa tulostuu. Ilmoita asianosaisille myös ajankohta, johon mennessä korjaukset on toimitettava. Turhanpäiväinen tiedon ja tarkistuttamisen lypsäminen osoittaa vain asianosaisilta eräänlaista epäkunnioitusta tehtävää työtä kohtaan tai sitten jo alunperin aikataulut on tehty epärealistiselta pohjalta. Mitä aikaisemmin tekstivirheet korjataan sitä nopeampaa ja halvempaa se on. Jokainen vitkuttelu pidentää vastaavasti työn valmistumisen ajankohtaa.

Tee viimeiset tarkistuksen dokumentin värimäärityksille ja muille teknisille seikoille

Teoriassa... printtimedia tuotanto on täysin mahdollista RGB-värimaailmassa, koska useimmat ammattilaisten suosimat tulostusyksiköt tukevat ns. In-RIP Separation toimintoa (PostScript level 2-tasosta lähtien). In-RIP Separation on työnkulku, jossa lopulliset erottelut tehdään ICC-profiilien arvoilla tulostimessa.

Kuitenkin Suomessa lähes kaikki tuotantolaitokset suosivat ns. esieroteltujen tiedostojen käyttöön perustuvaa työnkulkua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tehdessä painatettavia aineistoja on sinun valmiiksi määriteltävä ja/tai muunnettava kaikki elementtien värimääritykset CMYK-määritysten mukaisiksi. Nämä värimääritykset on tehtävä niin kuville, grafiikalle kuin tekstielementeille. Suomalaiset tuotantolaitokset haluavat toimitettavan tiedostot mieluiten PDF-tiedostoina, joka lukitsee tehokkaasti tuotantotiedosto juuri sellaiseksi, jollaiseksi olet sen työstänyt omalla ohjelmistollasi.

Koska PDF on ns. suljettu tiedosto, ovat sen muokkausmahdollisuudet painossa ovat hyvin rajallisia. Ennen painokelpoisen PDF:n tekemistä tarkista esim. taitto-ohjelmiston Preflight-toiminnolla (InDesign) tekemäsi työn oikeellisuus, tee tarvittavat korjaukset ja tee lopulta repron/tuotantolaitoksen ohjeiden mukaan lopullinen PDF-tiedosto. Tästä tiedostosta tulee tuotantotiedosto, josta lopullinen painotyösi tullaan toteuttamaan.

Tee lopullinen tuotanto PDF-tiedosto

Lopullisen tuotanto PDF:n tuottamiseksi on käytettävä repron, painotalon tai tuotantopaikan tuotanto-ohjeistuksissa löytyviä määrityksiä. Näistä ohjeista löytyy usein myös sovelluskohtaiset asetukset sekä ohjeita esim. Acrobat Distillerissä (osa kaupallista Adobe Acrobat-pakettia) käytettäville asetuksille.

Noudata näitä ohjeita tarkasti, koska näin varmistat tiedostosi toimivuuden optimaalisella tasolla. Ohjeistuksissa on tietoa jopa tiedoston nimeämisestä sekä usein myös ohjeet itse toimittamista varten. Toimi ohjeiden mukaan ja pidä huolta, että liität mukaan myös omat yhteystietosi ihan varmuuden vuoksi.

Mikäli olet teettämässä esitteitä tai yrityksen omassa hallinnassa olevaa aineistoa, on sinun määriteltävä esim. käytettävä paperilaatu, ilmoitettava painosmäärä, tarvitsetko vedoksia ja mahdolliset kuljetukseen liittyvät asiat. Työskennellessä sanoma- ja aikakauslehdistöön menevien mainosten kanssa nämä tiedot ovat jo etukäteen päätettyjä. Kun tekemäsi aineisto on painettu, tarkista että se lopullisessa muodossa oikein.

Yleisellä tasolla aika hyvä ohjeistus useimpiin painotuotteen tekemiseen liittyviin ongelmiin
< http://www.printquotesdirect.com/printing101.asp >

| Ylös sivulla | Tarkistettu/muutettu: 06.08.2007/AML